perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kansamme parhaaksi



Ah, ihana kevätaurinko! Nykyaikaa ajatellaan harhaanjohtavasti ainutlaatuisena paljastamisen kulttuurina. Edellisten sukupolvien ulkoilutapoihin meillä vielä on matkaa. Sotienvälisessä Suomessa tervehenkinen alastomuus oli suuressa muodissa.

Aurinko oli kaiken hyvän lähde, ja terveen ihmisen tuli viettää raikkaassa ilmassa ja auringonvalossa mahdollisimman paljon aikaa, nahka mahdollisimman paljon paljaana. Auringon uskottiin tappavan taudit, myös senaikaisen supertappajan, tuberkuloosin. Sairaita makuutettiinkin pitkiä aikoja ulkona ja heidän käskettiin pitää suuta auringonpaisteessa isosti auki, jotta auringonsäteet pääsisivät heidän sisäänsä ja polttaisivat basillit. Vanhat tuperkkeliparantolat tuntee yhä siitä, että niissä on laaja etelään päin suuntautuva parveke, jonne mahtui vuoteita ja suu auki -makaajia rinnakkain.

Terve ihminen kuitenkin voimisteli auringossa, ei maannut siinä. Ajan liikuntaprofeetta oli tanskalainen J.P. Müller, jonka järjestelmän mukaan moni vanhempi suomalainen mies osaa vieläkin voimistella, vaikkakin saattaa saada siitä tuskaisia nuoruusmuistoja. Müllerin menetelmässä 15 minuuttia kiivasvauhtista, alastonkehoista voimistelua kylmine kylpyineen takasi ihmiselle terveyden ja pitkän nuoruuden. Tätä täydensi se, että ihminen nukkui vuoden ympäri ikkuna auki.

Müller korosti, että kaikissa häntä edeltävissä järjestelmissä on ihonhoito kokonaan jäänyt lapsipuolen asemaan. Hän olikin lisännyt omaan järjestelmäänsä ihoa karaistavia ominaisuuksia: kuten jääkylmää vettä, ilmakylpyjä vuodenajasta riippumatta ja voimistelusarjoja joihin liittyi voimaisaa karkealla pyyhkeellä hankaamista. Müllerin sanoin: "Kun on jonkun aikaa noudattanut järjestelmääni, muuttuu ihmisihon luonne kokonaan. Se tulee sileäksi ja sametinhienoksi, mutta on kuitenkin voimakas ja taipuisa ilman pisamia, teerenpilkkuja ja muita epämuodostumia."

Müllerin mukaan jo vanhat helleenitkin halveksivat miestä,  jonka iho on valkoinen ja sienimäinen. Niiltä, joilla on sienimäinen iho, on turha odottaa klassista sivistystä.

Esimerkkinä järjestelmänsä tehoista Müller esitti kuvassa näkyvän kreikkalaisen kuvapatsaan. "Monien ihanoitten klassillisten kuvapatsaitten joukosta olen varta vasten valinnut tämän koristamaan kirjani kansilehteä. Sillä Apoxyomenos (raappija) on kirjani sisällön ruumiillistuma: voimailija, joka ruumiinharjoitusten jälkeen puhdistaa ja hoitaa ihoaan raappimella."

Müllerin menetelmää harjoitettiin runsaasti kouluissa (vähän vaatetetumpana versiona) ja 1930-40 -lukujen lasten työleireillä, sekä myös kesäsiirtoloissa. Myös lukuisat suomalaiset urheiluseurat, joiden jälkinimiin kuuluvat sanat Riento, Raiku, Into, Pyrintö, Reipas ja Tahto, olivat menetelmän intomielisiä levittäjiä maahamme.

Müllerillä oli oma voimisteluoppaansa lapsille, "Järjestelmäni lapsille", alaotsikolla "Koko suvun voima ja äly kehittyvät lapsen ruumiin terveydestä". Kustannusyhtiö Otava suositteli teosta kasvatusoppaaksi "lämpimästi kaikille lasten vanhemmille".

Lainaus vielä näin maaliskuun viimeisinä pakkasöinä Mülleriltä: "Jokainen lämpöaste asuinhuoneessa yli plus 15 asteen Celsiusta on ei ainoastaan aivan hyödytön, vaan ajanmittaan myös vahingollinen. Ruumis muuttuu vastustuskyvyttömäksi ansarikasviksi. Konttorissamme ei lämpömäärä talvisin koskaan noussut yli plus 11 - plus 13 asteen, ja naisista sen tuntui hyvin miellyttävältä. Nuorin poikani ei ole koskaan, ei edes elämänsä ensimmäisinä päivinä oleskellut plus yhtätoista astetta korkeammassa lämpömäärässä sinä vuodenaikana, jolloin huoneita lämmitetään. Nykyään on lastenhuoneessamme usein vain plus 8 astetta Celsiusta."

Eli pattereita pienemmälle ja vaatteita vähemmälle, ystävät. Se parantaa ihonne ja elämänne laatua. Kansamme parhaaksi.

2 kommenttia:

  1. Postauksestasi tuli mieleen, että olen omassa blogissani joskus esitellyt jotain ulkomailta Suomeen tullutta voimisteluohjelmaa. Näköjään samaisen Müllerin!

    VastaaPoista
  2. Uskomaton tyyppi. Tuossa linkkaamassasi filkkapätkässä on kyllä paras kuva tuo, missä mies hiihtelee muina miehinä minisortseissa talvisissa Alpeilla.

    Müllerin "Järjestelmäni" -kirjassa on kymmeniä "kinematografisesti valmistettuja kuvia", joissa Müller huhkii pyyhkeen kanssa ja ilman. En oikein välillä tiedä, mitä niistä ajattelisin. Ihan vakavissaan hän on. Ja vannoo palttinan nimeen silloin, kun pukee jotain ylleen.

    VastaaPoista